Onnistuneet taitolennon SM-kilpailut Malmilla

Suomen parhaat taitolentäjät kokoontuivat SM-kilpailuihin Malmin kentälle 4.–6. heinäkuuta. Aurinkoiset päivät houkuttelivat runsaasti yleisöä kentän laidalle.

Taitolennon SM-kilpailut koettiin nyt ensimmäistä kertaa Helsingissä ja samalla juhlistettiin Suomen Ilmailuliiton 100-vuotisjuhlavuotta. Meteorologit olivat ennustaneet koko viikoksi sadetta, mutta onneksi ennuste ei toteutunut. Muutamaa lyhyttä kuuroa lukuun ottamatta kilpailupäivät olivat aurinkoisia.

Kilpailunjohtaja Kari Kemppi olikin aurinkoisessa säässä yhtä hymyä, vaikka hektisessä tapahtumassa riitti tekemistä. Kilpailuun osallistui ennätysmäärä pilotteja, 30, ja heistä kymmenkunta oli vieläpä ensikertalaisia.

”Ensikertalaisten määrä oli todella hyvä. Olemme saaneet viime vuosina moottorikoneisiin mukaan uutta verta ja kalustoa, ja purjelentopuolikin on aktiivinen. Taitolentäminen purjekoneilla käynnistyi Suomessa 15 vuotta sitten ja koko 2010-luku on ollut kohtuullisen aktiivista aikaa”, Kemppi kertoo.
Kilpailun järjestäjänä toimi Urheilutaitolentäjät ry.

Taitolentokilpailussa on hyvä henki

Kempin mukaan taitolento on toverillista kilpailua, jossa ei mennä hampaat irvessä. Ensikertalaisille kisat ovat hyvä tilaisuus oppimiseen, menestys tulee myöhemmin, kokemuksen myötä.

”Kilpailuihin osallistuminen vaatii lentäjältä rutiinia ja hänen on hallittava myös kilpailujännitys. Jännitystä ei huomaa tavallisella lennolla, mutta kun paikalla ovat tuomarit antamassa pisteitä ja lentäjä haluaisi menestyä kisassa, perhoset saattavat lennähtää vatsassa. Jännityksellä on oma vaikutuksensa menestymiseen – jotkut lentävät harjoituslennolla paremmin kuin kilpailussa, toisilla kilpailutilanne parantaa keskittymistä ja tulokset ovat parempia. Ensimmäisissä kisoissaan ei juuri kukaan pärjää kovin hyvin”, Kemppi tietää.

Kilpailuun osallistuminen vaatii tietynlaista kisarutiinia, on osattava säännöt ja se, miten kilpailu etenee. Kilpailusuoritusten ajaksi ilmatila rauhoitetaan, pilotin on luotettava siihen, ettei ilmassa ole muita koneita suorituksen aikana.

Kilpailusarjat tuovat motivaatiota piloteille

SM-kilpailussa lennetään kansainvälisillä säännöillä ja -sarjoissa. Kilpalentosuoritukset tapahtuvat kuutiokilometrin kokoisessa boksissa, ja tuomarit istuivat kentällä boksin etureunasta 150 metrin päässä ja arvioivat kunkin kilpailijan suoritukset.

Kilpasarjat olivat sekä moottorikoneissa että purjekoneissa Sportsman, Intermediate ja Advanced.

”Jos kaikki kilpailisivat samassa sarjassa, samat kaverit olisivat aina palkintopallilla, eikä muille kilpailijoille syntyisi intoa itsensä kehittämiseen. Se on myös turvallisuuskysymys: vähemmän kokeneelle lentäjälle ja vähemmän suorituskykyiselle koneelle on tarjolla sellainen ohjelma, joka on hänelle turvallinen. Ja kun on suorituskykyisempi kone ja kokeneempi lentäjä, hänelle tehdään riittävän vaikea tehtävä, jotta se on mielenkiintoinen ja haastava”, Kemppi kuvailee.

Taitolentokoneen pitää olla hyväksytty rajoittamattomaan taitolentoon eli sillä saa lentää vaikka selällään. Yleiset mittarit koneelle ovat G-rajat ja maksiminopeus. Moottoriteho on myös siinä mielessä tärkeä, että jos tehoa on riittävästi, koneella voi nousta pitkän matkaa ylöspäin.

Taitolento ja näytöslennot ovat eri lajeja

Lentäminen taitolentokilpailuissa ja lentonäytöksissä ovat Kempin mukaan kaksi aivan eri asiaa. Kilpailussa matalin lentokorkeus on varsin korkea eli 1 000–1 500 jalkaa Sportsman- ja Intermediate -luokissa, ja 600 jalkaa eli noin 200 metriä Advancedissa. Näytöksissä saatetaan tulla 20 metriin tai jopa alle, ja vielä ihan kummallisissa asennoissa.

”Me emme pyri samanlaiseen näyttävyyteen kuin näytöksissä eli siinä mielessä tämä on vähän kuin taitoluistelua, pyrimme liikkeen puhtauteen. Kilpataitolennossa arvostellaan nimenomaan liikkeiden puhtautta eli esimerkiksi silmukan pitää olla pyöreä. Ja jos siihen lisätään vaakakierre, se tapahtuu silmukan laella tasapainoisesti. Jos kierre tapahtuu pystykäännöksessä, sen on tapahduttava juuri puolessa välissä eli ylä- ja alapuolella on yhtä pitkä matka suoraan lentämistä.”

”Näytöslentämisessä tällaiset asiat eivät ole niin tarkkoja, pääasia on, että yleisö kohahtelee.”

Näytöslentäminen on sekin vaativaa, mutta siinä katsotaan erilaisia asioita kuin taitolentokilpailussa.

Molemmissa lajeissa turvallisuus on tärkeää, mutta näytöspilotteja saattaa pudota alas, kun taas taitolentokilpailuissa ei ole meillä Suomessa koskaan sattunut yhtään vakavaa onnettomuutta. Maailmallakin niitä on sattunut 2000-luvulla vain yksi, ja sekin oli ensimmäinen MM-kisojen historiassa, joita on lennetty vuodesta 1960 lähtien.

Taitolennossa ei oteta samanlaisia riskejä kuin näytöslennossa. Kun lennetään ylempänä, on enemmän varaa virheisiin.

”Taitolennossa ei myöskään lennetä hyrräliikkeitä, paitsi nopeita vaakakierteitä, joissa saattaa tapahtua kaikenlaista yllättävää. Onnettomuusvideot alkavat usein juuri hyrräliikkeellä, joka oikenee liian myöhään tai joka on aloitettu liian alhaalta. Maahan osuminen voi olla joskus kiinni vain muutamasta metristä”, Kemppi toteaa.

 

Artikkeli on julkaistu Ilmailu 5/2019 -lehdessä.

Teksti & kuva: Kari Martiala

JAA