Heppakerhossa sairaus tai vamma ei ole este

Lempääläläisen tallilla kokoontuu pitkäaikaissairaille ja vammaisille lapsille ja nuorille suunnattu heppakerho, jossa on mahdollisuus tutustua hevoseen, harjoitella hevosen hoitamista ja tietysti myös ratsastaa.

Seitsemänvuotias Isla Kosonen taluttaa suurta suomenhevostammaa yhdessä Aulikki Nyrhisen kanssa. Nyrhinen on 12-vuotiaan Turri-tamman omistaja ja nyt kolmatta vuotta toimivan heppakerhon vetäjä. Maksuton kerho on suunnattu 7–17-vuotiaille pitkäaikaissairaille ja vammaisille lapsille ja nuorille.

Aina kuun viimeisenä sunnuntaina viisi kerholaista avustajineen kokoontuu tallilla Aulikki Nyrhisen ja Turrin kanssa. Idea kerhoon syntyi, kun Nyrhinen luki IT-lehdestä jutun avustajakoiriin liittyvästä vapaaehtoistoiminnasta. Hän otti yhteyttä Tampereen Seudun Invalidit ry:hyn ja esitteli ajatuksen heppakerhosta. Tampereen Seudun Invalidien puheenjohtaja Kari Vuorenmaa on vapaaehtoisvoimin toimivasta kerhosta mielissään.

– Yhdistys on erittäin tyytyväinen tällaisesta nuorille suunnatusta toiminnasta. Sen kautta olemme saaneet myös lisää nuoria jäseniä, Vuorenmaa summaa.

Esteettömyys helpottaa toimintaa

Kerhossa tehdään kaikki yhdessä. Jokaisen kerhokerran aluksi kerholaiset valmistavat yhdessä Turrille ruuan ja hakevat heppakerhossa tarvittavat varusteet satulahuoneesta. Talli on vanha, mutta suurimmaksi osaksi esteetön. Käytävät ovat leveitä, ja hevosen hoitoon varattuun tilaan mahtuu turvallisesti useampikin pyörätuoli. Tallin omistajat ovat poistaneet oviaukoista kynnykset, sillä kottikärryjenkin siirtely on helpompaa ilman niitä.

– Nostan hattua omistajille, jotka antavat meidän pitää heppakerhoa täällä ja tarjoavat tilat. Myös muiden hevosten omistajat ovat ottaneet meidät hyvin vastaan, Nyrhinen kiittelee.

Ei terapiaa vaan hyvinvointia

Ratsastus on kerhon kohokohta, mutta ratsastuksen opetusta se ei ole. Se ei ole myöskään ratsastusterapiaa tai vammaisratsastusta. Kerho on suunnattu aloitteleville hevosharrastajille, ja ikähaarukkakin on tarkkaan mietitty; seitsemänvuotias jaksaa jo keskittyä, olla ryhmässä ja kuunnella ohjeita.

Koska toiminta keskittyy perusasioihin ja yhdessä tekemiseen, ryhmän sopivuus kullekin osallistujalle arvioidaan ilmoittautumisen yhteydessä.

– Jos on aiempaa kokemusta vammaisratsastuksesta, kerho voi tuntua pitkästyttävältä. Ryhmissä on kuitenkin ollut esimerkiksi ratsastusterapiassa käyneitä lapsia, Nyrhinen sanoo.

Porkkanapalkka

Jokainen kerhokerta päättyy Turrin palkitsemiseen. Isla hakee Aulikin kanssa Turrin ruuan. Sen lisäksi lapset saavat antaa porkkanoita palkkioksi hevoselle. Ruokailuhetki onkin järjestetty ensisijaisesti lasten takia.

Nyrhinen kuvaa hymyssä suin kerhovuosien aikaisia kohtaamisia. On selvää, että hän saa toiminnasta myös itse paljon.

– Turri on kuitenkin kerhon tähti ja ainoa, joka tästä saa palkkaa, sanoo Nyrhinen ja viittaa hevosen rouskuttamiin herkkuihin.

 

Teksti: Maarit Krok
Kuva: Antero Aaltonen

Artikkeli on tiivistelmä. Koko artikkeli on julkaistu IT 6/2019 -lehdessä.

JAA