Marc Dillon uskoi itseensä ja käytti mahdollisuutensa

ICT-ala – tieto- ja viestintätekniikka – tarjoaa nyt runsaasti työtilaisuuksia ja etätöiden mahdollisuuksia. Yli 30 vuotta teknologia-alan huipputehtävissä työskennellyt Marc Dillon kannustaa hakemaan rohkeasti omaa kiinnostusta ja osaamista vastaavia töitä pandemian muuttamilta työmarkkinoilta.

Marc Dillon ei ole koskaan ajatellut itseään fyysisesti vammaisena.

– En minä ole vammainen, Jolla-matkapuhelinyhtiön perustajiin lukeutuva teknologia-asiantuntija Marc Dillon sanoo kipakasti. Oikean käden dysmelia ei ole elämää haitannut, toisin kuin diagnosoimattomaksi jäänyt lukihäiriö, dysleksia.

– Koulussa joidenkin kirjallisten tehtävien suorittamisesta tuli hankalaa ja ihmettelin, miksi en pysynyt luokkakavereiden tahdissa. Edelleenkin saatan nähdä sanan, mutta en pysty lausumaan sitä ennen kuin olen kuullut sen. Tarkkaavaisuus- ja keskittymisvaikeuksien kanssa selviäminen on toisinaan ollut hankalaa, mutta en ole koskaan ajatellut itseäni fyysisesti vammaisena.

Kuitenkin muut ihmiset saattavat arvioida Dillonia fyysisen olemuksen mukaan ja tehdä oletuksia siitä, mitä hän pystyy tai ei pysty tekemään. Muiden ennakko-oletukset ilmenevät monin eri tavoin. Samanlaisia ennakko-oletuksia on tullut vastaan myös Suomessa.

– Joku katsoo sinua ja arvioi, mitä voit ja mitä et voi tehdä, ja sen jälkeen hän yrittää kompensoida seikan, jonka katsoo vammaksesi.

Muiden ennakko-oletukset heijastavat Dillonin mukaan pikemminkin heidän omia epävarmuuksiaan tai tyytymättömyyttään elämään. Ne voivat kohdistua vammojen tai fyysisten ominaisuuksien sijaan yhtä hyvin esimerkiksi sukupuoleen tai ikään.

Dillon itse keskittyy mieluummin positiiviseen.

– Olen hyvin kiitollinen oikeasta käsivarresta ja sen neljästä sormesta. Siitä, että saan laitettua kämmenet yhteen ja pystyn joogaamaan, tekemään etunojapunnerruksia, soittamaan kitaraa tai ajamaan moottoripyörää. Pystyn tekemään kaikkea tätä.

16 talvea

Tekniikka on kiehtonut Dillonia pienestä pitäen. Ensikosketus tietokoneisiin syntyi 7-vuotiaana, kun isä istutti hänet Apple II Plus -tietokoneen ääreen. Tietotekniikka ei kuitenkaan hurmannut nuorukaista heti, vaan teini-iästä kitaran soittoa harrastanut Dillon opiskeli yliopistossa vuoden musiikkia ja tähtäsi tosissaan ammattilaisuralle.

Suomeen Dillon muutti vuonna 2006 Kalifornian San Diegosta, missä hän oli työskennellyt Nokian Symbian-ohjelmistopäällikkönä.

– Ne olivat erittäin jännittäviä aikoja. Tiimi saattoi kehitellä jonkin idean, joka hieman myöhemmin päätyi satojen miljoonien ihmisten käyttöön ympäri maailmaa. Nokia oli hyvin yrittäjähenkinen siihen aikaan, Dillon muistelee.

Kun ohjelmistokehitys keskitettiin Helsinkiin, edessä oli tutustuminen Suomen sydäntalveen.

– Muutin Suomeen 3. tammikuuta 2006 johtamaan ohjelmistokehitystä, josta syntyi Linuxiin pohjautunut MeeGo-käyttöjärjestelmä. Eli olen ollut täällä nyt 16 talvea.

– Kaikki sanoivat, että Helsingissä ei juurikaan tule lunta. Mutta tuona talvena lunta tuli neljä kuukautta putkeen, ja aloin vähitellen ymmärtää, miksi suomen kielessä on niin monta eri sanaa lumelle.

Suomalainen työelämä voi olla hankalaa kieltä osaamattomalle, mutta Nokian kansainvälinen työyhteisö sopi Dillonille. Täältä löytyi myös vaimo, Saara.

Kun Nokian alamäki voimistui, hän alkoi miettiä muita vaihtoehtoja. Uusien hyvien laitteiden ja tuotteiden hyllytykset kismittivät, joten vuonna 2011 Dillon päätti yhdessä muutaman muun Nokia-kollegan kanssa perustaa uuden matkapuhelinyhtiön, Jollan.

Työura on sittemmin jatkunut Suomessa erilaisten teknologian startup-yhtiöiden parissa, kuten ASMO Solutionsissa ja Basemarkissa. Huhtikuun alussa Dillon siirtyy it-konsulttiyhtiö Eficoden palvelukseen.

– Olen kiitollinen, että pystyn elämään ja toteuttamaan itseäni niin kuin haluan, ja antamaan oman panokseni niin liike-elämässä kuin muutenkin. Uskoakseni monet ihmiset eivät tajua, että hekin voivat tehdä saman, Dillon sanoo.

ICT-ala tarjoaa mahdollisuuksia

Korona-aika on muuttanut työmarkkinoita, kun etätyö on lisääntynyt merkittävästi.

– ICT-alalla etätyöt ovat olleet osa arkea muita aloja pidempään, eikä fyysinen läsnäolo ole ollut merkityksellistä. Esimerkiksi Jollassa meillä oli 150 henkeä eri puolilla maailmaa ja työskentelimme tehokkaasti IRC-kanavan välityksellä, Dillon kertoo.

Pandemia-aika on saanut muissakin yrityksissä johdon ymmärtämään, että työt hoituvat etänäkin eikä alaisia ole välttämätöntä koota pomon valvovan katseen alle.

– Nyt on historiallisen hyvä hetki pyrkiä mukaan ICT-alalle, Dillon kannustaa ja kertoo rekrytointien kasvaneen jo vuoden ajan.

– Etenkin ohjelmistopuolella työpaikkoja tulee koko ajan lisää. Tehtäviä on laajalla skaalalla ohjelmoijista suunnittelijoihin ja testaajiin, projektinjohtoon, myyntiin, markkinointiin ja asiakaspalveluun. Mikä tahansa näistä töistä voidaan tehdä etänä mistä päin maailmaa tahansa.

Kirjavasta kentästä pitää Dillonin mukaan löytää se ”oma juttu” – työ, jonka itse kokee mielekkäimmäksi ja palkitsevaksi. Hän kuitenkin huomauttaa, että it-järjestelmät ovat jo nyt niin monimutkaisia ja -kerroksisia, että yhden henkilön on mahdotonta hallita kaikkia sen osia tai niissä käytettyjä ohjelmistokieliä. Siten kannattaa miettiä erikoistumista johonkin ja sitä, kuinka osaaminen yhdistyy muihin aloihin ja tehtäviin.

Ihmisen tekemää teknologiaa ei pidä pelätä

Teknologian kehittyminen tulee vaikuttamaan arkeen jatkossa yhä enemmän. Esimerkiksi tekoälyn käytön lisääntyminen tarkoittaa Dillonin mukaan sitä, että tietokoneet tekevät yhä enemmän valintoja puolestamme.

– Avustavat ohjelmistot, kuten oppimista tukevat ohjelmat sekä itseohjautuvat ajoneuvot tulevat yleistymään lähivuosina.

Kuitenkin tietotekniikan lisääntyminen aiheuttaa monille epävarmuutta, ja pelko laitteen tai ohjelman käyttämisestä väärin voi vähentää kiinnostusta niitä kohtaan.

Dillonin mielestä tekniikkaa kannattaa kokeilla rohkeasti.

– Se on ihmisten tekemää ja siksi usein vajavaista. Ihminen myös kontrolloi sitä.

– Tarjolla on yhä enemmän keinoja ja mahdollisuuksia viestiä muiden ihmisten kanssa. ICT-alan kehitys on antanut uudenlaisia tapoja ilmaista ja toteuttaa itseään, jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan – ja saada vastavuoroisesti palautetta sekä päästä jakamaan muiden kokemuksia.

– Internetissä kukaan ei tiedä, millainen olet, eikä kukaan voi ennakolta tuomita ketään fyysisen olemuksen mukaan. Kaikki ovat samankokoisia. On vain laitettava rohkeasti itsensä peliin ja tartuttava uusiin mahdollisuuksiin.

– Netti avaa kaikille mahdollisuuden päästä muiden joukkoon, viestiä muiden kanssa ja osallistua elämään – ja vaikuttaa aidosti jonkun toisen elämään.

Dillon patistaa jokaista etsimään itselleen sopivan tavan ottaa yhteyttä muihin – puhelimitse, videopuhelulla, liittymällä chat- tai muuhun some-ryhmään, vlogilla tai podcastilla. Jakamalla omia ajatuksia ja kokemuksia on mahdollista rikastuttaa omaa ja muiden elämää.

– Olen lähes 50-vuotias ja opin edelleen uutta itsestäni, ruumiistani – asioita, joissa olen hyvä ja joissa en ole niin hyvä. Ihmisen potentiaali on valtava, ja elämässä pitää olla valmis tarttumaan tilaisuuksiin, Marc Dillon kannustaa.

Marc Dillonin mielestä työstä pitää saada hyvää mieltä ja energiaa, eikä vain katsella kelloa ja laskea minuutteja kotiin pääsemiseen.

Teksti Nina Broström
Kuvat Eemeli Sarka

JAA