Verenmyrkytys vei kaikki raajat

Arja Ahtaanluoma menetti verenmyrkytyksen seurauksena kaikki raajansa. Neliraaja-amputoinnin jälkeen hän pystyy modernin proteesitekniikan myötä tekemään jopa käsitöitä. Ja aikoo tahdonvoimalla palata vielä autonrattiin.

– Se oli vain viilto sormessa, ja näitä viiltojahan on ollut aikaisemminkin. Tällä kertaa kävi kuitenkin näin.

Turkulainen kahden tyttären äiti Arja Ahtaanluoma, 42, kertaa ja koputtelee mustalla käsiproteesillaan kahta jalkaproteesiaan.

– Eihän tämä helppoa ole ollut, ei todellakaan. Päätin kuitenkin jo sairaalassa, että tähän en jää. En tule kuulumaan niihin, jotka makaavat sängyssä ja soittavat kelloa. Lupasin itselleni myös ihmisarvoisen elämän, ja sen eteen on tehty kovasti töitä – ja tehdään edelleen.

Nopea romahdus

Traaginen tapahtumien ketju sai alkunsa vuoden 2017 kesäkuussa, jolloin Arja sai haavan vasemman käden etusormeensa.

– Olin töissä, ja tavaroita pakatessani mattopuukko lipsahti ja viilsi syvän haavan etusormeeni.

Viikko oli edennyt kuitenkin epäsuotuisissa merkeissä, sillä vain muutamaa päivää aikaisemmin Arja oli katkaissut kylkiluunsa puutarhatöissä.

– Kylki oli kipeä ja kipeytyi viiltohaavan jälkeen entisestään, joten hakeuduin sen takia päivystykseen. Kylki kuvattiin, sidottiin ja kipuun määrättiin särkylääkettä. Oksensin lääkkeet kuitenkin ulos, ja koska kipu vain yltyi, menin seuraavana päivänä uudelleen päivystykseen. Sama ralli jatkui. Palasin takaisin vain särkylääkkeiden kanssa.

Kolmannella kerralla eli vajaat kaksi vuorokautta ensimmäisestä päivystyskäynnistä tilanne muuttui vakavaksi.

– Kivut olivat sietämättömät. Veriviljely paljasti verenmyrkytyksen, ja monielinvaurion seurauksena myös maksa ja munuaiset lakkasivat toimimasta. Tämän jälkeen minut siirrettiin tehohoitoon, jonka myötä alkoi taistelu elämästä ja kuolemasta.

Juhannuksena Ahtaanluoman perheessä oltiin tosipaikan edessä. Kesäkuun 22. päivänä Arjalta amputoitiin kaikki raajat. Jalkoihin tehtiin sääriamputaatiot, oikea käsi amputoitiin ranteen yläpuolelta ja vasempaan jätettiin kämmenosa.

– Pari viikkoa myöhemmin jalkoja jouduttiin operoimaan vielä lisää eli heinäkuun 3. päivänä tehtiin kummankin jalan reisiamputaatio.

”Tähän tilaan en jää!”

Ensimmäinen muistikuva tapahtuneesta avautui Arjalle vasta heinäkuun 14. päivänä.

– Totuus löi lujaa vasten kasvoja. Itkin ja katkeroiduin, mutta onneksi tämä kurjuuden aalto oli ohimenevää. Luopumisen tuska oli kuitenkin suuri. Lista luopumisista oli alkuvaiheessa pitkä, mutta siitä pidin kiinni, että tähän tilaan en jää.

Arja on pitänyt lupauksensa, sillä päästyään vuoden 2017 syyskuussa kuntoutusosastolta kotiin, kahden tyttären äiti oli suunnitellut elämälleen jo uudet suuntaviivat.

– Lupasin itselleni, että ajan vielä autoa ja kävelenkin. Teen sen minkä pystyn ja pyrin olemaan se sama Arja kuin ennenkin. Sopeutuminen vie toki aikansa, mutta perheen ansiosta elämälläni on edelleen tarkoitus.

Viulontaa ja vertaistukea

Vahvan tahdonvoiman ansiosta Arja on selättänyt ison nipun haasteita. Askeleista suurin on Arjan mukaan kuitenkin käveleminen.

– Käytännössä lähdin liikkeelle vain viiden kuukauden harjoittelun jälkeen. Tunnetta ei voi sanoin kuvailla, Arja luonnehtii kiitollisena.

Proteesien ansiosta Arja sanoo saaneensa elämänlangoista pitävän otteen.

– Tarvitsen edelleen apua, mutta en ole kuitenkaan täysin riippuvainen kanssaihmisistä.

Ilon aiheista suurimpiin lukeutuvat käsityöt, joiden kohdalla Arja on kehitellyt aivan omanlaisensa toimintatyylin.

– Kyseessä on virkkauksen ja neulonnan välimuoto, jonka olen nimennyt viulonnaksi. Kaikkia oppii, kun vain haluaa oppia.

Arja on kiinnostunut myös vertaistukitoiminnasta.

– Rinnalla kulkeminen ja ymmärtäminen ovat äärimmäisen tärkeää. Varsinkin alussa, jolloin uiminen syvissä vesissä on vielä uutta ja outoa.

Arjan elämässä on ollut viime aikoina myös muita käännekohtia.

– Olen kirjoittanut elämästäni yli 260-sivuisen päiväkirjan. Tavoitteenani on tehdä tästä ”PuoliNainen” -nimeä kantavasta luomuksesta kirja. Kyseessä on positiivisella hengellä maustettu selviytymistarina, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Teksti ja kuva: Anne Anttila

Artikkeli on tiivistelmä. Koko artikkeli on julkaistu IT-lehdessä 1/2019.

JAA