Vettä pelkäävä kehittyi mestariuimariksi

Jessikka Markkanen pelkäsi lapsena vettä. Nyt hän kilpailee parauimarina MM-tasolla.

Parauimari Jessika Markkasen, 20, uran alku ei ollut kovin hohdokas.

– Onnekseni äitini kannusti minua jatkamaan. Hän sanoi, että ”uinnin saat lopettaa, kun osaat uida 200 metriä”. Enkä kyllä tykkää uinnista vieläkään hirveästi, mutta kaiketi siinä lajissa mun lahjakkuuteni on parhaimmillaan. Ja kun mä olen vähän liiankin kilpailuhenkinen, niin uintiharrastus on jatkunut.

Espoolainen, sittemmin helsinkiläistynyt Jessika Markkanen on parauimari.

– Minulla on ilmeisesti hapenpuutteesta johtuva synnynnäinen, lievä oikeanpuoleinen hemiplegia. Vamma on sen verran lievä, että vammaluokitukseni on toiseksi lievin, S9.

Ulospäin Jessikan vamma ei juuri näy pientä kävellessä näkyvää ontumista lukuunottamatta.

Mitalisadetta

– Aloitin kilpauinnin syksyllä 2009 ja sen jälkeen kiertelin kilpailuissa kotimaassa.

SM- ja PM-kisat menivät mukavasti, ja mitalimäärä kasvoi hyvään tahtiin. Keväällä 2012 oli aika kokeilla kuntoa kansainvälisellä tasolla. Vuotta myöhemmin intohimo uintiin oli hetken kadoksissa, ja Jessika päätti siirtyä ratsastukseen.

– Hevoset ja ratsastus on kuulunut perheemme harrastuksiin jo äitini lapsuudesta saakka, ja kaksossiskoni harrastaa lajia vieläkin.

Lapsuuden selkävamma kuitenkin ilmoitti kivuliaasti olemassaolostaan, eikä Jessika kyennyt enää ratsastamaan kilpatasolla.

– Kipujen ja turhautumisen takia mietin, tuleeko minusta sittenkään kilparatsastajaa. Oli aika palata altaaseen syksyllä 2015.

Alkuun uintikin oli yhtä tuskaa, sillä selkä kipuili kaiken aikaa, eikä uinnista tahtonut Jessikan mukaan “tulla yhtään mitään”.

MM-kisat siirtyivät

Syksyllä 2016 Jessika vaihtoi uimaseuraa, ja siirtyi Helsingfors Simsällkap HSS:aan saadakseen harjoitusmääriä nostettua. Vuoden 2017 MM-kilpailut oli tarkoitus käydä Meksikossa lokakuussa, mutta syyskuisen maanjäristyksen vuoksi kilpailuja täytyi siirtää.

– Tuolloin päätimme valmentajan kanssa, että lähden nuorten EM-kilpailuihin Italian Genovaan. Onnistuin voittamaan sekä 100 metrin selkä- että perhosuinnit ja sijoituin toiseksi 200 metrin sekauinnissa sekä 100 metrin vapaauinnissa.

MM-kilpailutkin saatiin järjestettyä myöhemmin joulukuussa Meksikossa. Jessikan paras sijoitus siellä oli viides sija paraatilajissa, 100 metrin perhos-uinnissa. 50 metrin ja 100 metrin vapaauinneissa hän oli kuudes.

Tänä vuonna syyskuiset MM-kisat Lontoossa eivät sitten ylikunnon takia menneet hyvin. Jessika oli 9. Tähtäin on kuitenkin ensi vuodessa.

– Minut on valittu Suomen maajoukkueeseen.

Tokion paralympialaisiin ensi vuonna on Jessikalla vielä pienet mahdollisuudet päästä. Vaadittavia tulosrajoja hän ei vielä ole alittanut. Ja onhan nuorella naisella toki aikaa selviytyä ainakin seuraaviin, Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024.

Tuntikausia viikossa

Jessika harjoittelee normaalisti 6-8 kertaa viikossa parisen tuntia kerrallaan Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Suomessa ei vastusta omassa vammaluokassa löydy, oli sitten kyse rinta-, vapaa-, selkä-, seka- tai perhosuinnista.

Niin pitkälle Jessika on harrastuksessaan edennyt, että sai helmikuussa opetusministeriön 6000 euron urheilija-apurahan.

– Se kattaa mun uintiharrastuksen ja harjoitus- ja kisamatkakulut, Jessika sanoo.

Tähän saakka Uimaliitto on maksanut kisamatkan, mutta uimarit ovat joutuneet maksamaan omavastuusumman ellei menestystä ole kisoissa tullut. Syyskuiset MM-kisat Lontoossa olivat ensimmäiset, joissa omavastuusummaa ei tarvinnut maksaa.

Sinkkuna elelevä Jessika ehtii harrastaa muutakin. Kotona on vilkas australiankelpie, paimenkoira, jonka kanssa hän lenkkeilee ja harrastaa agilityä. Opinnotkin ovat aivan loppuvaiheissa, ja Jessika työskentelee äitinsä tilitoimistossa osa-aikaisesti, jolloin harjoittelun voi sovittaa mukavasti työaikoihin.

Jessikan uintimenestystä voi seurata myös Facebookissa.

Teksti: Tapio Rusanen
Kuva: Timo Porthan

Artikkeli on julkaistu IT 8/2019 -lehdessä.

JAA