Jukka Jalonen – maailmanmestareiden valmentaja

Valmentaja Jukka Jalonen on joukkuepelaaja, jonka toimintaa ohjaa kunnianhimo ja voitontahto. Haussa on paras mahdollinen versio, on kyse sitten jääkiekkojoukkueesta, pelaajasta tai omasta itsestä.

Jäämeri siintää edessä. Ollaan niin pohjoisessa, etteivät puhelimetkaan tavoita signaalia. Jukka Jalonen nauttii.

– Hermo lepää, kun vetelee uistinta jumalan selän takana, toukokuussa maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja sanoo.

Hän on Tenolla kalastamassa tutun miesporukan kanssa. Samassa seurassa on lohia jahdattu lukuisia kertoja aiemminkin.

Kesäpaikassa lomaillaan

Tenon ohella toinen paikka, jossa valmentajan hermo lepää, on kesäpaikka Puumalassa. Puumalassa juhlittu valmentaja saa olla jokseenkin rauhassa, toki aina silloin tällöin hihaa nykäistään nimikirjoituksen tai yhteiskuvan toivossa.

Mökkikunta järjesti kesäasukkaalleen kultajuhlan juhannuksena: piskuisen kunnan torin kansoitti tuhatpäinen yleisö, kun väki kokoontui Jalosen kultajuhliin. Kunnanjohtaja piti juhlapuhetta, yleisö vauvasta yli kasikymppisiin jonotti nimikirjoituksia. Ja Jalosella oli aikaa. Mukanaan hänellä oli myös maailmanmestaruuspokaali, jota sitäkin Saimaan rannalla ihailtiin.

– Olihan ne hienot kinkerit, valmentaja muistelee.

Kesäpaikka on rauhan ja levon tyyssija, jossa oleillaan ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Mökillä Jalosen lähipiiri on nähnyt miehestä myös toisenlaisen puolen. Jukka Jalonen on äärimmäisen voitontahtoinen.

– Kun pelataan, pelaan aina tosissani, vaikka kyse olisi mökkipihan mölkkykisasta.

– Vanhemmat ja systeri perheineen sekä oma perheeni takuulla kuvailisivat minua ihmiseksi, joka ei voi sietää häviämistä. Minulle peli on peliä ja olen sillä lailla tosikko, etten osaa leikkiä. Leikkimielisyys on asia erikseen, mutta kun pelaan, haluan aina myös voittaa.

Äkkipikaisuuttakin

Minkälainen tyyppi tämä maailmanmestareita valmentava riihimäkeläinen oikein on?

– Valmentajana sitä hakee aina parasta versiota, on kyseessä sitten yksilö tai joukkue. Kyllä minä itsestänikin haen – sitä parasta versiota.

Joukkue voi tarkoittaa yhtä lailla jääkiekkoilijoita, perhettä kuin Tenolla lohia narraavaa äijäporukkaa. Kalareissuilla Jukka Jalonen kuitenkin tietoisesti välttelee porukan johtajuuden ottamista.

– En minä juurikaan muutu töissä tai siviilissä. Sen kuitenkin tiedän, että töissä olen siviili-Jukkaa autoritäärisempi.

Omana vahvuutenaan Jukka Jalonen pitää kykyä kommunikoida. Ekstrovertiksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu. Tietynlainen avoimuus ja konstailemattomuus lienevät osin perua karjalaisilta isovanhemmilta.

– Mutta on minussa hämäläisyyttäkin, Riihimäellä syntynyt ja asuva mies lisää. Toinen pappa oli umpihämäläinen.

Joukkueen etu ensin

Valmentaja kuvaa työtään säätämiseksi ja tasapainon löytämiseksi. Yhtä lailla joukkueen kuin urheilijayksilön kohdalla pitää löytää balanssi itseluottamuksen ja liian yrittämisen välille.

– Tietty mentaalinen rentous, se tässä työssä on aina hakusessa.

Vaikka Jalonen tiedetäänkin valmentajana, joka pelikaudella pitää yhteyttä tiiminsä jäseniin aiempia valmennussukupolvia enemmän, kesäkaudella pelaajille ei soitella.

– Työskentelen motivoituneiden ammattilaisten kanssa. Kyllä heistä jokainen tietää kehityskohteet, joihin kesällä kannattaa keskittyä. Turha minun on siinä vouhottaa. Annan mielelläni ihmisille työrauhan.

Urheilun motivaatio

Jukka Jalonen korostaa haastattelun aikana useampaan kertaan saavansa työskennellä äärimmäisen sitoutuneiden ja itseohjautuvien urheilijoiden kanssa. Tämän hän tuo esiin myös luentotilaisuuksissa, joissa on kiertänyt puhujana vuosikymmenen verran.

Mieluiten Jalonen nousee puhujakorokkeelle aiheenaan menestyvän tiimin rakentaminen. Tuolloin puheessa korostuu miehen usein toistama avainsana: luottamus. Siihen kaikki perustuu.
Kun ihminen kokee roolinsa ryhmän kannalta merkittävänä, hän on valmis tekemään parhaansa ryhmän eteen.

Jokainen pelkää jotakin

Jääkiekkoilija voi pelätä loukkaantumista tai uran katkeamista. Mitä pelkää maajoukkueen valmentaja? Pidemmän mietinnän jälkeen Jalonen tuumii pelkäävänsä läheisten ja lasten puolesta. Että näille kävisi jotain.

Sillä Jukka Jalonen on muutakin kuin jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja tai suosittu puhuja. Hän on myös isä, joka on joutunut opettelemaan häviämisen taitoa golf-kentällä. Jääkiekon parissa työskentelevät pojat Jesper ja Jimi ovat jo aikaa sitten ohittaneet golf-taidoissaan tasoituksella 12 pelaavan isänsä.

– Pojat vielä kehittyvät golfissa, minä en. Pakko myöntää, etteivät omat eväät enää riitä. Mutta helposti en kyllä anna periksi.

Teksti: Tiiu Pohjolainen
Kuva: Hanna-Mari Tyrväinen

Artikkeli on tiivistelmä. Koko artikkeli on julkaistu Meidän Suomi 4/2019 -lehdessä.

JAA